Muutama vuosi sitten gynekologini sanoi minulle, "sen kun jätät vaaleat viljat ja sokerin, niin eiköhän ala paino tippumaan". Noihin aikoihin epäilin itselläni kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja tulin jutelleeksi tästä myös gynelle (sillä monella vajaatoimintaa sairastavilla on myös ongelmia kuukautisten kanssa, kuten minullakin).
Gluteenittomuus alkoi vilahdella siellä täällä ja luin netistä paljon kokemuksia, joiden mukaan moni oli hoikistunut gluteenittomalla ruokavaliolla. Pari vuotta sitten päätin kokeilla itsekin - ja sillä tiellä olen vieläkin. Paino ei valitettavasti ole lähtenyt tippumaan (mutta muita positiivia vaikutuksia on yllin kyllin, niistä joskus toiste) - eikä vielä silloinkaan, kun noin vuosi sitten päätin jättää maidon. Sokeriakaan en paljon käytä, silloin harvoin kun leivon, korvaan yleensä vähintään puolet sokeristakin stevialla. Karkkia ostan ehkä kerran kuussa. Olen ollut ihan pihalla nykyisistä karkkipussivalikoimista jo vuosikaudet.
Jatkuvalla syötöllä, hitaasti, mutta varmasti ylöspäin hilautuva paino ottaa todella pattiin. Välillä peilistä katsoo ällöttävä läskikasa. Tilannetta ei auta se, että työkseni ohjaan liikuntaa, ja ruokavalioni on suht terveellinen.
Viime aikoina tämä ylitsevuotava runsauteni on alkanut taas ahdistaa enemmän kuin tarpeellista. Taas - koska olen ollut pullukka koko ikäni. Koska olen ollut klassinen jojo-laihduttaja lapsesta lähtien. Ja eniten, koska vaatteeni alkavat taas puristaa ja uusia en voi hankkia, koska en löydä vaatekaupoista mitään vartalolleni sopivaa. Pahinta on housujen ostaminen, minulla kun suurin osa läskistä pakkautuu suoraan vatsaan. Jos farkut istuvat täydellisesti reisistä ja takapuolesta, ne eivät takaavarmasti mene kiinni mahan kohdalta.
Onneksi kilpirauhasdiagnoosin myötä olen myös oppinut paljon ruuasta, laihduttamisesta ja aineenvaihdunnasta. Suurin kiitos tästä kuuluu facebookin Kilpirauhasen vajaatoiminta -ryhmälle. En ole enää vuosikausiin laihduttanut. Viimeisen yritykseni, noin viisi vuotta sitten tyssäsi siihen, kun muutaman päivän Nutrilett -pussikeittokuurin jälkeen paino nousi puoli kiloa. Ei paljon, mutta se nousi. Niillä kalorimäärillä! Sen jälkeen olen ymmärtänyt, että todellinen muutos tarvitsee todellisen elämäntapamuutoksen. Mutta sekään ei vielä ole minun tapauksessani riittänyt.
Netistä olen löytänyt monia kohtalotovereita. Meitä, jotka suurin odotuksin olemme päivittäiset tyroksiinimme popsineet. Meitä, joilla kilpirauhasarvotkin (ne kaksi yleisintä, muita ei terkussa oteta) ovat lähes ihanteellisia, mutta yksi asia on ja pysyy: ylipaino. Sitten törmäsin tähän artikkeliin: "Miksi tyroksiini aiheuttaa painonnousua" ja aloin jo tutkailla lääkäriaikoja jollekulle yksityiselle - joka toivottavasti voisi määrätä minulle jotakin muuta lääkettä kokeiluun. Koska kuitenkin lääkäreillä ramppaaminen on kallista ja turhauttavaa puuhaa - ajattelin antaa vielä yhdelle keinolle mahdollisuuden. Haylie Pomroylle.
En edes muista, miten päädyin hänen 2:2:3 Aineenvaihduntadieetti -kirjaansa alunperin tutkailemaan, mutta käyttäjäkokemukset tuntuivat lupaavilta. Ja nimenomaan kilpirauhassairaiden joukossa. Niinpä sitten päässä muhi päätös - why not give it a go? Päätin, että se on viimeinen keino, jota yritän, ennen kuin hommaan lääkärin, joka oikeasti haluaa auttaa minua, tai vaihtoehtoisesti lentoliput Kreikkaan tai Norjaan (sieltä kun saa vaihtoehtoisia kilpirauhaslääkkeitä ihan apteekin käsitavaroista).
Nyt on ensimmäinen viikko menossa, viidennen päivän aamuna vaaka näytti -1,5kg:n lukemia. Hurjaahan tämä muuten on, sillä kyseessä on aineenvaihduntadieetti. Kiellettyä on mm. kofeiini, sokeri, valkoiset viljat, maitotuotteet jne jne. Mutta syödä saa, ja pitää, viisi kertaa päivässä. Se, mitä syöt ja missä järjestyksessä on kaiken A ja O.
Eilinen päivä on ollut toistaiseksi vaikein. Siitä syystä, että se oli toinen ns. proteiinipäivä putkeen. Ei hiilareita, ei rasvaa, vaan proteiinia ja kasviksia. Minulla oli aivan kamala olo eilen. Lihaksia särki, olin ihan sumussa, olo oli samanlainen kuin flunssan puskiessa päälle. Pakko oli syödä puoli desiä täysjyväriisiä muun lounaan kanssa, ennen illan tuntejani. En varmasti olisi selvinnyt niistä muuten. Tai, olisin, mutta ihan paskoja tunteja ne olisivat varmaan olleet. Olenkin tässä miettinyt, että hiilareita me vajaatoimintaiset varmasti erityisesti tarvitsemme myös. Tai sitten kyse on verenpaineesta, joka on minulla aina ollut alakanttiin. Aamuisin olen tätä tietoisesti nostanut juomalla kupin kahvia. Ilman kahvia - ei energiaa, aivot jumissa. Ilman hiilareita - ei energiaa, aivot jumissa. Ilman proteiinia - on energiaa, mutta kestämätöntä sellaista, aivot jumissa. Kyse on siis tasapainosta. Mutta Haylie se haluaa tietoisesti hämmentää kehoani ja aineenvaihduntaani.
Jos haluaa muutoksia, ei mikään synny yleensä kauhean helpolla. Nälkää ei tarvitse nähdä (silla se nälän näkeminen ja vuosikausien jojoilu on todennäköisesti aineenvaihduntaani hidastanutkin), mutta totaalista energian puutetta ja huonoa oloa ainakin. Nyt täytyy toki muistaa ammattini ja se, että vedän tätä dieettiä ja teen töitäni eli ohjaan samanaikaisesti. Ehkä siksikin - ja kofeiinin vierotusoireista johtuen - nämä ensimmäiset päivät ovat olleet niin haastavia. Onneksi nyt olen "kolmosvaiheessa" , eli saan vetää maukasta ruokaa ja hyviä rasvoja sydämeni kyllyydestä!
Toistaiseksi siis dieetti näyttäisi toimivan, mielenkiinnolla ja avoimin mielin odotan jatkoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti