No niin. Kohta kaksi viikkoa takana 2:2:3 - aineenvaihdunta dieettiä. Tulokset ovat olleet hämmästyttäviä. Että minäkin voin syömällä pudottaa painoa. Vajaassa kahdessa viikossa on lähtenyt noin 3,5 kg painoa. Useita senttejä on kadonnut myös vyötäröltä, lantiolta, reisistä, ties mistä. Tämähän toimii, ainakin toistaiseksi. Eniten ihmetyttää se, että nyt on käynnissä "PMS-viikko", jolloin yleensä turpoan kuin pullataikina ja painokin tuppaa hetkellisesti nousemaan. Mutta PMS:stä huolimatta siis olen onnistunut tälläkin viikolla pudottamaan painoa.
Viikko alkoi tosin epäilyttävästi, koska maanantaiaamuna vaaka näytti reilun puolen kilon lihomista. Tässä dieetissä syödään sen nimen mukaisesti 2 päivää tietyn tyyppistä ruokaa, sitten 2 päivää toisen tyyppistä, ja taas 3 päivää toisen tyyppistä. Siitä siis dieetin nimi. Kolmannen vaiheen ruokailu sisältää paljon terveellistä rasvaa, ja se tuntuu muiden päivien ohella lähes juhlalta. Ehkäpä vedin ekan viikon viimeiset päivät vähän överiksi, koska viikko muuten tuntui niin raskaalta. Yhtenä PMS-oireena minulla on myös älytön nälkä. Olen ihan pohjaton, yleensä reilu viikko ennen arvioitua alkamisaikaa, usein myös pari päivää juuri ennen kuukautisia. Voi olla, että siksikin tuli viime viikonloppuna saatua tuo reilu puoli kiloa takaisin. Mutta en minä sitä jäänyt märehtimään.
Tämä toinen viikko on ollut ensimmäiseen verrattuna ihan lentoa! Kofeiinin vierotusoireita ei enää ole juurikaan ollut - hyvä on, sorruin yhteen isoon teemukilliseen tällä viikolla - mutta minun ei enää tarvitse pakkomielteisesti ajatella kahvia. Kun vielä ensimmäisellä viikolla imppasin kahvipurkin tuoksua tämän tästä, tällä viikolla en enää meinaa edes muistaa koko kahvia. Ällistyttävää, yli 20 vuotta kofeiinikoukussa olleelta. Yrttiteetä sen sijaan vetelen nyt litratolkulla. Jos se on uusi addiktioni, olkoon. Myös "proteiinipäivät" (ravintona lähinnä kasvikset ja proteiini, hiilihydraatit ovat minimissä) sujuivat tällä viikolla ihmeen kivuttomasti, kun viime viikolla taisin olla toisena proteiinipäivänä jonkin sortin ketoosissa, olo oli aivan kaamea ja nuutunut. Tai sitten suurin piirtein samoille ajoille osunut ovulaatio vaikutti myös tähän. Proteiinipäivät tuntuvat toimivan minulla kaikista tehokkaimpana painon pudottajana. Tällä viikolla ensimmäisen proteiinipäivän jälkeinen punnitustulos oli -1,5kg edellisestä päivästä! Ajattelin, että noin roima pudotus päivässä tulee vielä takaisin, vaan eipä tullut.
Viime viikolla huomasin myös, kuinka syvälle ihmiseen - ainakin minuun, joka olen ikäni painoni kanssa kamppaillut- laihdutus ja ruokavalioasiat menevät. Ensimmäisellä viikolla muistan nähneeni unia, joissa tein ruokaa ja hiki päässä pohdin, mitä nyt saan syödä ja mitä nyt en saa syödä, olinko unessani jopa ravintolassakin syömässä samojen haasteiden kanssa... Kehoni taisi olla aika shokissa tuon ensimmäisen viikon ajan. Ihmetteli, että mitä helvettiä nyt tapahtuu! En saa hiilareita enkä rasvaa, kuolenko!?! Lisäksi kofeiinikin oli väkivalloin yhtäkkiä viety pois, joten lieneekö ihme, että kroppa protestoi. Toisen proteiinipäivän olisin voinut vaan kirjaimellisesti maata sohvalla. Pakko oli kuitenkin siinä sumussa mennä ohjaamaan illan tunnit. Oikeastaan siitä tuli jopa vähän parempi olo. Onneksi kestin ensimmäisen viikon koettelemukset läpi. Miten helpottava tunne onkaan toisella viikolla huomata, että tuo kaamea olo ei jatkunutkaan!
Voi olla, että tämän viikon energia tulee myös PMS:stä, sillä minulla on taipumus olla tähän aikaan kierrosta paitsi kärkäs ja herkkä, myöskin äärimmäisen energinen. Joku hyöty PMS:stäkin, sillä se on suurin piirtein ainoa aika, jolloin saan asioita aikaiseksi. Isommat siivoukset, piha- ja puutarhahommat, kaikki energiaa vaativat touhut jotenkin kummasti tulee aina tehtyä juuri silloin, kun on PMS päällä. Olen myös huomannut, että kehoni kaipaa ilmaisua ja kosketusta tähän aikaan. Usein tulee kotona popin soidessa spontaani pakko tanssia ja laulaa. Varsinkin laulamisen tarpeen olen ihan vasta viime aikoina yhdistänyt PMS-oireistoon. Myös seksiin tulee jossakin vaiheessa PMS:sää tarve. PAKKO. Uskoisin, että aika miehinenkin tarve "laukaista itsensä", joka minulla tuntuu ihan fyysisenä painontunteena alavatsalla ja - no, siellä.
Tämä energiabuusti loppuu yleensä noin päivää, paria ennen kuin varsinainen vuoto (tulva) alkaa. Nuo pari edeltävää päivää saatankin sitten mennä taas ihan sumussa. Olen määritellyt ololle termin "PMS-kupla", sillä siltä olo todella tuntuu. Kuin olisi kuplassa. Tuohon aikaan jos joutuu esim. menemään ruokakauppaan niin saattaa olla paniikkireaktio lähellä. Sosiaaliset kontaktit ahdistavat myös. Hiki virtaa ja naama punottaa. Sydän hakkaa pienestäkin rasituksesta. Kroppa on väsynyt eikä jaksa mitään.
Mielenkiinnolla nyt odotan ensi viikolla oletetusti alkavia kuukautisia. Onko ruokavaliolla vaikutusta niihin? Entäpä kierron pituuteen? Monet PMS- ja kuukautisvaikuksista kärsineet naiset ovat nimittäin kertoneet, että oikealla ruokavaliolla he ovat lähes päässeet lähes eroon oireistaan. Olen viimeisen kahden viikon aikana tankannut ainakin yllin kyllin hyviä rasvoja, proteiinia, kasviksia ja hedelmiä!
On ne ihme hommia, nämä hormoonihommat!
lauantai 23. huhtikuuta 2016
perjantai 15. huhtikuuta 2016
Viimeinen oljenkorsi
Muutama vuosi sitten gynekologini sanoi minulle, "sen kun jätät vaaleat viljat ja sokerin, niin eiköhän ala paino tippumaan". Noihin aikoihin epäilin itselläni kilpirauhasen vajaatoimintaa, ja tulin jutelleeksi tästä myös gynelle (sillä monella vajaatoimintaa sairastavilla on myös ongelmia kuukautisten kanssa, kuten minullakin).
Gluteenittomuus alkoi vilahdella siellä täällä ja luin netistä paljon kokemuksia, joiden mukaan moni oli hoikistunut gluteenittomalla ruokavaliolla. Pari vuotta sitten päätin kokeilla itsekin - ja sillä tiellä olen vieläkin. Paino ei valitettavasti ole lähtenyt tippumaan (mutta muita positiivia vaikutuksia on yllin kyllin, niistä joskus toiste) - eikä vielä silloinkaan, kun noin vuosi sitten päätin jättää maidon. Sokeriakaan en paljon käytä, silloin harvoin kun leivon, korvaan yleensä vähintään puolet sokeristakin stevialla. Karkkia ostan ehkä kerran kuussa. Olen ollut ihan pihalla nykyisistä karkkipussivalikoimista jo vuosikaudet.
Jatkuvalla syötöllä, hitaasti, mutta varmasti ylöspäin hilautuva paino ottaa todella pattiin. Välillä peilistä katsoo ällöttävä läskikasa. Tilannetta ei auta se, että työkseni ohjaan liikuntaa, ja ruokavalioni on suht terveellinen.
Viime aikoina tämä ylitsevuotava runsauteni on alkanut taas ahdistaa enemmän kuin tarpeellista. Taas - koska olen ollut pullukka koko ikäni. Koska olen ollut klassinen jojo-laihduttaja lapsesta lähtien. Ja eniten, koska vaatteeni alkavat taas puristaa ja uusia en voi hankkia, koska en löydä vaatekaupoista mitään vartalolleni sopivaa. Pahinta on housujen ostaminen, minulla kun suurin osa läskistä pakkautuu suoraan vatsaan. Jos farkut istuvat täydellisesti reisistä ja takapuolesta, ne eivät takaavarmasti mene kiinni mahan kohdalta.
Onneksi kilpirauhasdiagnoosin myötä olen myös oppinut paljon ruuasta, laihduttamisesta ja aineenvaihdunnasta. Suurin kiitos tästä kuuluu facebookin Kilpirauhasen vajaatoiminta -ryhmälle. En ole enää vuosikausiin laihduttanut. Viimeisen yritykseni, noin viisi vuotta sitten tyssäsi siihen, kun muutaman päivän Nutrilett -pussikeittokuurin jälkeen paino nousi puoli kiloa. Ei paljon, mutta se nousi. Niillä kalorimäärillä! Sen jälkeen olen ymmärtänyt, että todellinen muutos tarvitsee todellisen elämäntapamuutoksen. Mutta sekään ei vielä ole minun tapauksessani riittänyt.
Netistä olen löytänyt monia kohtalotovereita. Meitä, jotka suurin odotuksin olemme päivittäiset tyroksiinimme popsineet. Meitä, joilla kilpirauhasarvotkin (ne kaksi yleisintä, muita ei terkussa oteta) ovat lähes ihanteellisia, mutta yksi asia on ja pysyy: ylipaino. Sitten törmäsin tähän artikkeliin: "Miksi tyroksiini aiheuttaa painonnousua" ja aloin jo tutkailla lääkäriaikoja jollekulle yksityiselle - joka toivottavasti voisi määrätä minulle jotakin muuta lääkettä kokeiluun. Koska kuitenkin lääkäreillä ramppaaminen on kallista ja turhauttavaa puuhaa - ajattelin antaa vielä yhdelle keinolle mahdollisuuden. Haylie Pomroylle.
En edes muista, miten päädyin hänen 2:2:3 Aineenvaihduntadieetti -kirjaansa alunperin tutkailemaan, mutta käyttäjäkokemukset tuntuivat lupaavilta. Ja nimenomaan kilpirauhassairaiden joukossa. Niinpä sitten päässä muhi päätös - why not give it a go? Päätin, että se on viimeinen keino, jota yritän, ennen kuin hommaan lääkärin, joka oikeasti haluaa auttaa minua, tai vaihtoehtoisesti lentoliput Kreikkaan tai Norjaan (sieltä kun saa vaihtoehtoisia kilpirauhaslääkkeitä ihan apteekin käsitavaroista).
Nyt on ensimmäinen viikko menossa, viidennen päivän aamuna vaaka näytti -1,5kg:n lukemia. Hurjaahan tämä muuten on, sillä kyseessä on aineenvaihduntadieetti. Kiellettyä on mm. kofeiini, sokeri, valkoiset viljat, maitotuotteet jne jne. Mutta syödä saa, ja pitää, viisi kertaa päivässä. Se, mitä syöt ja missä järjestyksessä on kaiken A ja O.
Eilinen päivä on ollut toistaiseksi vaikein. Siitä syystä, että se oli toinen ns. proteiinipäivä putkeen. Ei hiilareita, ei rasvaa, vaan proteiinia ja kasviksia. Minulla oli aivan kamala olo eilen. Lihaksia särki, olin ihan sumussa, olo oli samanlainen kuin flunssan puskiessa päälle. Pakko oli syödä puoli desiä täysjyväriisiä muun lounaan kanssa, ennen illan tuntejani. En varmasti olisi selvinnyt niistä muuten. Tai, olisin, mutta ihan paskoja tunteja ne olisivat varmaan olleet. Olenkin tässä miettinyt, että hiilareita me vajaatoimintaiset varmasti erityisesti tarvitsemme myös. Tai sitten kyse on verenpaineesta, joka on minulla aina ollut alakanttiin. Aamuisin olen tätä tietoisesti nostanut juomalla kupin kahvia. Ilman kahvia - ei energiaa, aivot jumissa. Ilman hiilareita - ei energiaa, aivot jumissa. Ilman proteiinia - on energiaa, mutta kestämätöntä sellaista, aivot jumissa. Kyse on siis tasapainosta. Mutta Haylie se haluaa tietoisesti hämmentää kehoani ja aineenvaihduntaani.
Jos haluaa muutoksia, ei mikään synny yleensä kauhean helpolla. Nälkää ei tarvitse nähdä (silla se nälän näkeminen ja vuosikausien jojoilu on todennäköisesti aineenvaihduntaani hidastanutkin), mutta totaalista energian puutetta ja huonoa oloa ainakin. Nyt täytyy toki muistaa ammattini ja se, että vedän tätä dieettiä ja teen töitäni eli ohjaan samanaikaisesti. Ehkä siksikin - ja kofeiinin vierotusoireista johtuen - nämä ensimmäiset päivät ovat olleet niin haastavia. Onneksi nyt olen "kolmosvaiheessa" , eli saan vetää maukasta ruokaa ja hyviä rasvoja sydämeni kyllyydestä!
Toistaiseksi siis dieetti näyttäisi toimivan, mielenkiinnolla ja avoimin mielin odotan jatkoa.
Gluteenittomuus alkoi vilahdella siellä täällä ja luin netistä paljon kokemuksia, joiden mukaan moni oli hoikistunut gluteenittomalla ruokavaliolla. Pari vuotta sitten päätin kokeilla itsekin - ja sillä tiellä olen vieläkin. Paino ei valitettavasti ole lähtenyt tippumaan (mutta muita positiivia vaikutuksia on yllin kyllin, niistä joskus toiste) - eikä vielä silloinkaan, kun noin vuosi sitten päätin jättää maidon. Sokeriakaan en paljon käytä, silloin harvoin kun leivon, korvaan yleensä vähintään puolet sokeristakin stevialla. Karkkia ostan ehkä kerran kuussa. Olen ollut ihan pihalla nykyisistä karkkipussivalikoimista jo vuosikaudet.
Jatkuvalla syötöllä, hitaasti, mutta varmasti ylöspäin hilautuva paino ottaa todella pattiin. Välillä peilistä katsoo ällöttävä läskikasa. Tilannetta ei auta se, että työkseni ohjaan liikuntaa, ja ruokavalioni on suht terveellinen.
Viime aikoina tämä ylitsevuotava runsauteni on alkanut taas ahdistaa enemmän kuin tarpeellista. Taas - koska olen ollut pullukka koko ikäni. Koska olen ollut klassinen jojo-laihduttaja lapsesta lähtien. Ja eniten, koska vaatteeni alkavat taas puristaa ja uusia en voi hankkia, koska en löydä vaatekaupoista mitään vartalolleni sopivaa. Pahinta on housujen ostaminen, minulla kun suurin osa läskistä pakkautuu suoraan vatsaan. Jos farkut istuvat täydellisesti reisistä ja takapuolesta, ne eivät takaavarmasti mene kiinni mahan kohdalta.
Onneksi kilpirauhasdiagnoosin myötä olen myös oppinut paljon ruuasta, laihduttamisesta ja aineenvaihdunnasta. Suurin kiitos tästä kuuluu facebookin Kilpirauhasen vajaatoiminta -ryhmälle. En ole enää vuosikausiin laihduttanut. Viimeisen yritykseni, noin viisi vuotta sitten tyssäsi siihen, kun muutaman päivän Nutrilett -pussikeittokuurin jälkeen paino nousi puoli kiloa. Ei paljon, mutta se nousi. Niillä kalorimäärillä! Sen jälkeen olen ymmärtänyt, että todellinen muutos tarvitsee todellisen elämäntapamuutoksen. Mutta sekään ei vielä ole minun tapauksessani riittänyt.
Netistä olen löytänyt monia kohtalotovereita. Meitä, jotka suurin odotuksin olemme päivittäiset tyroksiinimme popsineet. Meitä, joilla kilpirauhasarvotkin (ne kaksi yleisintä, muita ei terkussa oteta) ovat lähes ihanteellisia, mutta yksi asia on ja pysyy: ylipaino. Sitten törmäsin tähän artikkeliin: "Miksi tyroksiini aiheuttaa painonnousua" ja aloin jo tutkailla lääkäriaikoja jollekulle yksityiselle - joka toivottavasti voisi määrätä minulle jotakin muuta lääkettä kokeiluun. Koska kuitenkin lääkäreillä ramppaaminen on kallista ja turhauttavaa puuhaa - ajattelin antaa vielä yhdelle keinolle mahdollisuuden. Haylie Pomroylle.
En edes muista, miten päädyin hänen 2:2:3 Aineenvaihduntadieetti -kirjaansa alunperin tutkailemaan, mutta käyttäjäkokemukset tuntuivat lupaavilta. Ja nimenomaan kilpirauhassairaiden joukossa. Niinpä sitten päässä muhi päätös - why not give it a go? Päätin, että se on viimeinen keino, jota yritän, ennen kuin hommaan lääkärin, joka oikeasti haluaa auttaa minua, tai vaihtoehtoisesti lentoliput Kreikkaan tai Norjaan (sieltä kun saa vaihtoehtoisia kilpirauhaslääkkeitä ihan apteekin käsitavaroista).
Nyt on ensimmäinen viikko menossa, viidennen päivän aamuna vaaka näytti -1,5kg:n lukemia. Hurjaahan tämä muuten on, sillä kyseessä on aineenvaihduntadieetti. Kiellettyä on mm. kofeiini, sokeri, valkoiset viljat, maitotuotteet jne jne. Mutta syödä saa, ja pitää, viisi kertaa päivässä. Se, mitä syöt ja missä järjestyksessä on kaiken A ja O.
Eilinen päivä on ollut toistaiseksi vaikein. Siitä syystä, että se oli toinen ns. proteiinipäivä putkeen. Ei hiilareita, ei rasvaa, vaan proteiinia ja kasviksia. Minulla oli aivan kamala olo eilen. Lihaksia särki, olin ihan sumussa, olo oli samanlainen kuin flunssan puskiessa päälle. Pakko oli syödä puoli desiä täysjyväriisiä muun lounaan kanssa, ennen illan tuntejani. En varmasti olisi selvinnyt niistä muuten. Tai, olisin, mutta ihan paskoja tunteja ne olisivat varmaan olleet. Olenkin tässä miettinyt, että hiilareita me vajaatoimintaiset varmasti erityisesti tarvitsemme myös. Tai sitten kyse on verenpaineesta, joka on minulla aina ollut alakanttiin. Aamuisin olen tätä tietoisesti nostanut juomalla kupin kahvia. Ilman kahvia - ei energiaa, aivot jumissa. Ilman hiilareita - ei energiaa, aivot jumissa. Ilman proteiinia - on energiaa, mutta kestämätöntä sellaista, aivot jumissa. Kyse on siis tasapainosta. Mutta Haylie se haluaa tietoisesti hämmentää kehoani ja aineenvaihduntaani.
Jos haluaa muutoksia, ei mikään synny yleensä kauhean helpolla. Nälkää ei tarvitse nähdä (silla se nälän näkeminen ja vuosikausien jojoilu on todennäköisesti aineenvaihduntaani hidastanutkin), mutta totaalista energian puutetta ja huonoa oloa ainakin. Nyt täytyy toki muistaa ammattini ja se, että vedän tätä dieettiä ja teen töitäni eli ohjaan samanaikaisesti. Ehkä siksikin - ja kofeiinin vierotusoireista johtuen - nämä ensimmäiset päivät ovat olleet niin haastavia. Onneksi nyt olen "kolmosvaiheessa" , eli saan vetää maukasta ruokaa ja hyviä rasvoja sydämeni kyllyydestä!
Toistaiseksi siis dieetti näyttäisi toimivan, mielenkiinnolla ja avoimin mielin odotan jatkoa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)