...Kun lakkaa saamasta. Itselleen sopivaa ruokaa.
Kuten jo aiemminkin olen kirjoittanut, olen viime keväästä lähtien tutustunut 2:2:3 aineenvaihduntadieettiin. Koska en ole pitkään aikaan aiheeseen kajonnut, niin pistetään nyt sitten hieman tilanneraporttia.
Keväällä siis rypistin kuutisen viikkoa dieetin parissa, ja silloinkin aika lailla vasemmalla kädellä, koska dieetin katkaisi mm. lomareissu ja satunnaiset ravintola- ynnä viihdeiltamat.
Kofeiinin olen kuitenkin pystynyt nyt jättämään lopullisesti, tarkoitan sitä etten ole enää addiktoitunut aineeseen. Voin juoda kupin, pari kahvia tai mustaa teetä viikossa ilman, että vieroitusoireet iskevät päälle. Saavutus sekin.
Kaiken kaikkiaan sain pudotettua lähes seitsemän kiloa painoa noiden viikkojen aikana. Lisäksi senttejä kuihtui pitkin kehoa melkoiset määrät, joten dieetillä - yhdistettynä ohjaamiini kehonhuoltolajeihin - oli todella kiinteyttävä vaikutus. Jopa selluliittia hävisi reisistä. Ei nyt kaikkea, mutta jotakin kuitenkin. Selluliittihan on periaatteessa kerääntynyttä kuonaa ja rasvaa joten taisi tämä aineenvaihduntadieetti olla nimensä veroinen. Erittäin iloinen olin myös vatsan alueen turvotuksen laskemisesta.
Kesäkuun puolivälistä olenkin sitten ollut taas melkoisen tuuliajolla näiden ruoka-asioiden suhteen. Maidon ja gluteenin olen edelleen pitänyt minimissä (kuten jo useamman vuoden ajan muutenkin), mutta sokeri, voi se sokeri. Sitä on tullut kyllä nautittua luvattoman paljon. Karkkia en varsinaisesti ole juurikaan mussuttanut, mutta muita herkkuja kyllä. 2:2:3 dieetissähän sokeri on täysin pannassa - tarkoittaa todella, että esim. ketsuppikin on kielletty, koska se sisältää sokeria. Jos yhtään kaupassa lueskelee tuoteselosteita, on hyvin helppo huomata, että sokeria on joka paikassa. Joten elimistöni on kyllä saanut kuormituksensa siitä, vaikkei karkkeja tai pullia olekaan joka päivä tullut nautittua.
Dieetin aikana tuli myös syötyä kasviksia ja vihanneksia - varsinkin niitä vihreitä - enemmän kuin koskaan aiemmin. Ja ruokarytmi oli säännöllinen. Olen yrittänyt säilyttää nämä ajatukset dieetin jälkeenkin, mutta välillä on vaan lipsahtanut.
Ruuanlaitto kun on joskus varsin tympeää puuhaa. Nälissään sitä kuroo kasaan jotakin helppoa, jonka sitten hormii parissa minuutissa suuhunsa. Ja sitten kun on jo täynnä, niin ei tarvitsekaan enää vääntää sitä salaattia. Ihan niinkuin salaatin pesemisestä ja ainesten pilkkomisesta olisi aivan ylitsepääsemätön vaiva.
Pikku hiljaa kesän edetessä olen tuntenut keskivartaloni taas paisuvan. En ollut käynyt moneen viikkoon vaa'alla, kunnes pari viikkoa sitten kauhuissani astuin vaa'an päälle. Olostani päätellen olin ajatellut, että ainakin neljä kiloa on tullut takaisin. Yllätykseni olikin todella suuri, kun vaaka näytti vain noin puolentoista kilon lisäystä. Epäilyksen vallassa mittasin itseni toisenkin kerran, ja vielä kolmannenkin, ja vielä seuraavanakin päivänä. Mutta ei, uskottava se oli, että edelleen olin viitisen kiloa kevyempi kuin keväällä dieetin aloittaessani. Vaikka olin herkutellut, vaikka oli sidukka ja viini maistunut kesällä, vaikka en ollut aina muistanut syödä tarpeeksi kasviksia ja hedelmiä, vaikka ruokarytmini ei aina ollut tasainen.
Voiko olla mahdollista, että jotain olisi todella tapahtunut aineenvaihdunnalleni?
Viime viikonloppuna pidimme juhlat, joihin innoissani leivoin ison täytekakun. Juhlat tulivat ja menivät, hauskaa oli, viini virtasi jälleen. Ihmiset toivat mukanaan sipsejä, patonkeja, maitopohjaisia levitteitä, karkkeja, herkkuja. Juhlien jälkeen lähes puolet herkuista oli vielä jäljellä. Söin neljä päivää täytekakkua putkeen. Sokeria, hiilareita ja maitoa (gluteeniton se sentään oli). Näiden neljän päivän jälkeen olo on turvonnut, vatsa pullottaa jälleen tutulla tavalla, naama on elähtänyt, näppylää nousee leukapieliin, iho näyttää samealta ja kikertävän kukertavalta, kaulakin on turvoksissa, kaksoisleuka on muuttunut kolmoisleuaksi.
Se todellakin näkyy naamasta, että olen lakannut saamasta järkevää ravintoa. Olen törmännyt muutaman kerran netissä väitteeseen, että kilpirauhasen vajaatoiminta onkin itse asiassa maitoproteiiniallergia. Kuulemma ihan joku alan johtava lääkäri oli tätä mieltä. Olen valmis vakavissani pohtimaan tätä otaksumaa. Ainakin minun kohdallani se voisi hyvinkin olla selitys moneen asiaan. Varsinkin sokeriin yhdistettynä ei maito ainakaan mitään hyvää tuo tullessaan. Olen jopa pohtinut olisiko teini-iässä hyvin pahaksi äitynyt akneni ollut hoidettavissa (pelkällä) ruokavaliolla. No, myöhäistä rutista kun paska on jo housussa, mutta toivottavasti nykypäivänä ollaan tässäkin asiassa länsimaisen terveydenhuollon saralla viisaampia. Tuskin kuitenkaan.
Olen jälleen siinä pisteessä pallovatsani kanssa, että aion ottaa tämän ihmeellisen dieetin avukseni. Heti kun saan seuraavan PMS:n (Pakko Mussuttaa Sokeria) pois alta, ja loputkin lomat lusittua :)
